Terrorismin todelliset kasvot

1.12.2015 4:15

Terrorismi ei ole juuri minkään suuruinen ongelma, ainakaan länsimaissa. Ongelma on mielikuva, mikä terrorismista on syntynyt, ja sen aiheuttamat seuraukset.

Kansainvälinen Institute for Economics and Peace on juuri julkaissut verkostakin löytyvän kolmannen raporttinsa terrorismista. Turun Sanomat oli valppaana ja omisti raportille kokonaisen sivun toissa viikolla, otsikolla ”Terrorismin kasvulle ei näy loppua”.

On totta, että terrorismi on lisääntynyt viime vuosina, mutta se ei ole IEP:n raportin tärkein sanoma.

Vuonna 2014 terroristien uhreja oli 32 685. Kaikki tietysti turhia kuolemia, mutta samana vuonna sodissa kuoli yli 160 000 ihmistä, lähes puoli miljoonaa murhattiin, ja liikenneonnettomuudet vaativat Nature-tiedelehden arvion mukaan 1,24 miljoonan ihmisen hengen. Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n tilastojen mukaan maailmassa kuolee työtapaturmiin ja työperäisiin sairauksiin joka viikko enemmän ihmisiä kuin koko vuonna terrorismiin.

Terrorismi ei siis ole maailman väkivaltaongelmista läheskään suurin, puhumattakaan sitten muista tarpeettomista äkkikuolemista. Jos haluaisimme säästää ihmishenkiä mahdollisimman kustannustehokkaasti, kaikki terrorismin vastaiseen taisteluun vuodessa käytettävät 50 miljardia euroa kannattaisi käyttää työsuojeluun tai liikenneturvallisuuteen – puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen kaltaisten todella suurten uhkien torjumisesta.

Raportti osoittaa myös, kuinka pieni osa terrorismista kohdistuu länsimaihin. Vain yksi neljästäkymmenestä kuolleesta vuoden 2000 jälkeen on ollut länsimaalainen. Jos syyskuun 11. päivä 2001 jätetään laskuista, suhdeluku tippuu vain yhteen kahdestasadasta.

Edes Pariisin terroriteot eivät muuta kuvaa merkittävästi. Vuoden 2014 hirmutekojen listalla Pariisi 130 uhreineen olisi noussut vasta kuudenneksitoista. Tuon listan kärjessä ovat Badush, Sinjar, Gamboru Ngala, Palmyra, Hrabove, Bentiu ja Maiduguri.

Neljä viidesosaa terroriteoista tapahtui vain viidessä maassa: Irakissa, Afganistanissa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Syyriassa. Tällä vuosituhannella 92 prosenttia terrorismista on sattunut, raportin sanoin, ”maissa, joissa valtiojohtoinen poliittinen väkivalta on laajalle levinnyttä”.

Terroristit eivät suinkaan ole hyökkäämässä länsimaita vastaan, korkeintaan muuta kuin pienenä sivujuonteena. Terrorismi ei edes ole varsinaisesti globaali ilmiö, vaan keskittynyt muutamiin harvoihin maihin. Terroristit eivät taistele meidän, vaan toistensa kanssa.

Tyypillinen terroristi länsimaissa on kaikkea muuta kuin islamilainen fundamentalisti. Ylivoimaisesti suurin osa on Anders Breivikin kaltaisia yksinäisiä susia; islamistien tiliin menee vain viidennes kuolleista.

Miten sitten pitäisi ehkäistä terrorismia? IEP:n raportti luettelee tärkeimmät syyt, jotka lisäävät terrorismin todennäköisyyttä. Länsimaissa niitä ovat nuorisotyöttömyys, heikko luottamus mediaan ja demokratiaan, huumerikollisuus ja maahanmuuttovastaisuus. Kehittyvissä maissa pääsyinä ovat sota ja väkivalta, korruptio ja taloudellisten mahdollisuuksien puute.

Terroristi ei ole murhaaja. Murhaajan päämäärä on tappaa jokin tietty henkilö; terroristi pyrkii tappamalla levittämään terroria, pelkoa ja kauhua, päämääriensä saavuttamiseksi. Tehokkain tapa mitätöidä terroristien yritykset on olla antamatta järjettömälle pelolle valtaa. Suunnaton joukko fanaattisia islamisteja ei todellakaan ole uhkaamassa kaikkien länsimaalaisten henkeä.