Epädemokraattista pulinaa

Turun Sanomat19.4.2011 8:35

Kansa on puhunut ja pulinat pois, kuten Mari Kiviniemi totesi, Johannes Virolaisen legendaarista lausahdusta toistaen. Mutta nyt kun hulina on lopultakin ohi, mieli tekee ruveta pulisemaan. Ei vaalituloksesta, vaan demokratiasta yleensä.

Irvileuat sanovat demokratian ongelmaksi sitä, että kansa äänestää väärin eikä kansaa saa millään vaihdettua. Se ei ole aivan tuulesta temmattu ajatus. Demokratian ongelma on tasa-arvo, joka nostaa mielipiteet tiedon korvikkeeksi.

Vaalien alla hehkutettiin, kuinka jokainen äänestävä on demokratian uljas soturi, ja nyt riemuitaan kohonneesta äänestysprosentista kansanvallan voittona. Jokainen ääni on yhtä arvokas. Sen epäileminen on suuri yhteiskunnallinen tabu. Mutta jokainen mielipide ei todellisuudessa ole yhtä arvokas.

Ajatellaan kahta äänestäjää. Toinen tekee päätöksensä viime tingassa, äänestäen mutu-tuntumalla jotain hyvältä vaikuttavaa jätkää tai mimmiä. Toinen on harkinnut pitkään, perehtynyt eri puolueiden ohjelmiin ja tekoihin eikä pelkästään vaalipropagandaan. Demokratiassa heidän valintansa, heidän äänensä, ovat tietysti tasa-arvoisia, eikö niin?

Suomen vaalitapa korostaa henkilöitä, ja muodikkaat vaalikoneet saavat unohtamaan sen, että eduskunnassa päätöksiä tekevät puolueet tiukassa kurinalaisuudessa, eivät hyvät jätkät ja mimmit. Pelkästään ehdokkaita tuijottamalla on lähes mahdotonta saada selville, onko antamassa äänensä kommunistiselle työväenpuolueelle vaiko sille toiselle työväen puolueelle, kokoomukselle. Kuinka moni mahtaakaan pelkkää tietämättömyyttään harhautua äänestämään täysin omien arvojensa ja tavoitteidensa vastaisesti?

Demokratian ja tasa-arvon ongelma tiivistyy kansanäänestyksissä, joita tuon tuostakin ollaan vaatimassa Suomeenkin, milloin EU:sta, milloin ydinvoimasta tai jostain muusta. Maailman monimutkaiset ongelmat latistetaan gallupiksi: rasti ruutuun, ei, juu, vaarinhousut, ja homma on selvä. Kansanäänestys toisensa jälkeen on osoittanut, että niissä äänestetään yleensä jostain aivan muusta kuin itse asiakysymyksestä – yleisimmin hallituksen puolesta tai sitä vastaan. Taivas meitä varjelkoon suoralta demokratialta, jossa harva se päivä saisimme pitää Idols-äänestyksen turvetuotannosta, kulttuuribudjetista tai maahanmuuttolaeista – päättää asioista, joista useimmilla ei ole pätkääkään tietoa, mutta sitäkin enemmän mielipidettä.

Kansan tahtoa pitää tietenkin toteuttaa, mutta ensiksi pitäisi varmistua siitä, mitä kansa todella tahtoo. Tavallinen ihminen pystyy kyllä valitsemaan ne päämäärät, joita hän pitää tavoittelemisen arvoisina, jos selkeästi esitetään tarjolla olevat vaihtoehdot. Tätä eivät puolueet tee, siinä pelossa että joku potentiaalinen äänestäjä ei pidäkään puolueen päämääristä. Media ei ole sen parempi: todellisten asiakysymysten sijaan puhutaan lillukanvarsista ja spekuloidaan loputtomiin prosentin kymmenyksen liikahduksista puolueiden gallupkannatuksessa.

Yhä monimutkaisempi maailma ei kaipaa populismia ja mututunteita, vaan yhä enemmän tietoa mielipiteiden sijaan. Miten sovittaa yhteen demokraattinen tasa-arvo ja mielipiteiden eriarvoisuus?

”Demokratia on huonoin mahdollinen hallitusmuoto, lukuunottamatta niitä kaikkia muita, joita on aikojen saatossa kokeiltu”, sanoi Winston Churchill. Niinhän se on, mutta demokratiaakin voi yrittää kehittää. Olisiko sellainen demokratia mahdollinen, jossa täytyy tietää, ennen kuin on valta päättää?

Kirjoittaja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa.

Esko Valtaoja