Kansan tahto
21. mar 2016
Kalle Isokallio
Medialla on valtaisa tuska. Viime aikoina kansa on äänestänyt ainakin kolme kertaa eri tavalla, kuin mitä media oli kansan puolesta päättänyt oikeaksi.
Ensimmäisen kerran niin tapahtui Suomessa. Kansa äänesti vaaleissa Perussuomalaisia, vaikka media tuomitsi heidät pirusta seuraavaksi. Britanniassa
itsensä vakavasti ottavat mediatalot, puhumattakaan muiden jäsenmaiden valaistuksen nähneistä mediataloista, olivat sitä mieltä, ettei Unionista pidä erota.
Mutta sielläkin tyhmä ja sivistymätön kansa äänesti väärin. Kotimaisten medioiden mielestä amerikkalaisten olisi pitänyt äänestää Clintonia, m
utta taas kansa äänesti oman kantansa, ei median ”oikean” kannan mukaisesti. Kuriton käyttäytyminen sai median raivoihinsa. Jopa sellaiseen raivoon,
että eräs kotimainen lehtemme otsikoi kansan vapaissa vaaleissa ilmaiseman tahdon: Demokratian loppu. Verovaroin ylläpidetty ja eduskunnan
valvonnan alainen, siksi kai myös Suomen virallista kantaa edustava YLE uutisoi asiasta näin: Viha ja valhe voittivat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.
Kuka käy lähetystössä (vastuuministeri Berner?) pyytämässä anteeksi YLE:n moukkamaista käytöstä?
Media on pitkävihainen. Se ei anna anteeksi. Yleisradio on toissavaalien jälkeen mollannut jatkuvasti Perussuomalaisia ja viime vaalien jälkeen myös
eduskunnan porvarienemmistöä ja eduskunnan enemmistön tuella toimivaa hallitusta. Positiivista uutisointia ovat sen sijaan saaneet demokraattisen
vallankäytön ulkopuolella toimivat yhden asian liikkeet ja epädemokraattisesti johdetut ammattiyhdistykset. Vallan vahtikoirasta on tullut epävallan sylikoira.
Se, ettei kansa tottele kykloopin kyvyin avarasti maailmaa katselevaa mediaa johtuu siitä, että media on menettänyt asemansa tiedon portinvartijana.
Nykyään tietoa saa ja sitä pystyy jakamaan kuka tahansa ilman mediataloja. Ymmärrän toimittajien tuskan, eihän kukaan pidä siitä, että paljastuu,
ettei keisarilla ole vaatteita. Ainakaan jos on itse keisari.
Sen sijaan, että purkavat menetetyn valtansa tuskaa, toimittajat voisivat ajatella. Vaikkapa sellaista mahdollisuutta, että kansalaisten keskimääräinen
älykkyys olisi lähellä toimittajien keskimääräistä älykkyyttä. Tai että kansalaisille tarjottaisiin tietoa toimittajan oman mielipiteen sijasta.
Silloin ei tarvitsisi jokaisen äänestyksen jälkeen saada raivokohtauksia. Sekään ei haittaisi, jos valtamediat ymmärtäisivät, että neljä miljoonaa
suomalaista asuu kehä kolmosen pohjoispuolella. Asioita voisi joskus katsella myös niillä silmillä. Oma kokemukseni on, että siellä asiat
nähdään selvemmin kuin Kallion kahviloissa. Ajattelevat omilla aivoillaan ja katsovat naapurin perään, josko tämä tarvitsisi apuja.
Sellaisten suomalaisten annan mielelläni äänestää mielensä mukaan.